Viime sunnuntaina järjestetty shelttilenkki sujui oikein mallikkaasti. Lenkkipolulla ei ollut shelttiporukan lisäksi montaakaan ihmistä, eikä yhtäkään koiraa, joten lapsoset saivat temmeltää keskenään aivan rauhassa. Siis ne jotka temmelsivät. Nanahan ei näihin riehakkaisiin lapsosiin kuulu; neiti tarjosi seuraamista koko lenkin ajan, muiden kanssa leikkimisen sijaan.
 |
| Jee mä seuraan sua koko lenkin ku oot niin kiva! |
|
|
 |
| Seuraan myös oikealla puolella! |
 |
| Seuraamisen todellinen syy selvisi.. |
Nana leikkii muiden koirien kanssa A) jos ne ovat pieniä B) jos niitä ei ole liian monta C) jos ei ole rotuvikainen (lue: terrierit, bulldogit tms.). Sheltit ovat tunnetusti roturasisteja... Noh, tästä tekee poikkeuksen tietysti tutut isot koirat ja vanhat kaverit. Nana on ollut pienestä pitäen melkoinen nyhverö ja turhan arka. Tämän eteen on kyllä paiskittu paljon töitä siitä hetkestä alkaen kun pikku-Nana meille saapui. Voin vain maalailla kauhukuvia mielessäni siitä, millainen hermoheikko Nanasta olisi kasvanut jos se olisi joutunut kotiin, jossa ei olisi ymmärretty sosiaalistamisen tärkeyttä. Nana tosin kompensoi tätä ujoutta koiria kohtaan sillä, että on ylitsevuotavan ystävällinen kaikille ihmisille: tutuille ja tuntemattomille. Kaikkia voisi pussailla vaikka kokonaisen tunnin! Ei Nanan virallinen nimi ole turhaan Zaza's Queen of Love!
Tällä kertaa ei siis ollut shelttilenkillä mukana ketään mamman namien voittanutta koirakaveria, joten Nana päätti hyödytää lenkin harjoittelemalla TOKO-taitojaan. Ei sillä, että me siitä lajista niin välitettäisiin, vähän turhan tiukkaa toimintaa tälle kaksikolle. Illan agility-treeneissä huomio sen sijaan oli jossain ihan muualla kuin omistajassa ja neiti haahuili koulutustilassa aivan muut jutut mielessä. Nanalla taitaakin olla napsahtanut joku nurinkurin-vipu aivoissa päälle, sillä karvalapsi on ollut viimeaikoina kuuliainen ihan väärään aikaan.
Shelttilenkillä oli mukana monta aivan ihanaa Bluemerle-väristä shelttiä, ja kuten
Rudolf-herran blogista voi lukea, en ollut ainoa, joka kiinnitti huomionsa näihin ihanuuksiin. Ja kuten huomaatte, alla olevan kuvan perusteella voin puolueettomasti sanoa, että väri sopisi yhteen Nanan-soopeli värin kanssa oikein mainiosti... Enää tarvitsisin isomman asunnon, rahaa ja aikaa!
 |
| Lenkin shelttinäkökulma |
 |
| Nanan levitaatioesityksellä oli paljon katsojia. |
Riekkumista tai ei, Nana oli aivan puhki lenkin jälkeen. Nana ei koskaan, ikinä, ole nukkunut selällään, mutta siihen se neiti vaan masunrapsutusten jälkeen nukahti. Pienempänä Nana ei suostunut kääntymään selälleen hetkeksikään. Tämäkin jalo taito on opetettu ihan maksamakkaralla lahjoen. Näyttää siltä, että koulutus on tuottanut tulosta! Tosin mietityttää se, että minkä vuoksi selällään olo saa Nanan usein haukkomaan henkeään. Onkohan kyse jostain rakenteellisesta ongelmasta, vai unohtaakohan tyyppi ihan vaan hengittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti