Paljon onnea Nana 2v!

Nana täytti ystävänpäivänä 2 vuotta

Synttärisankari

Juhla-ateriana kalkkuna-lammaspatee kahdella härkänakilla ja jauhelihapedillä

Lahjaksi äipältä ja iskältä uusi sänky

Nanalle oli tullut myös postissa lahjapaketti Kouvolasta:

Satunnaisia kuvia ja videoita Nanan toisesta vuodesta:

Toinen vuosi ei alkanut aivan loistokkaasti, ensin käytiin steriloinnissa (ilme 10+).

Tavattiin riiviö nimeltä Tiitu 

Nana & Tiitu

Serkukset Dansku ja Nansku

 <3

Kesäloma

Näin käy kun yrittää syödä sipsejä

Kaverin mökillä

Nanalla on saari, se oma saari on...

Lomalla Pietarsaaressa

Paimennusta kokeilemassa

Lyhyt video paimennuksesta

Ensimmäinen tapaaminen Oliverin kanssa

Videoitu tapaaminen

Ensimmäisiä leikkejä Oliverin kanssa

Agilitytreenejä

Paras kaveri

Shelttilenkki vai TOKO-tunti?

Viime sunnuntaina järjestetty shelttilenkki sujui oikein mallikkaasti. Lenkkipolulla ei ollut shelttiporukan lisäksi montaakaan ihmistä, eikä yhtäkään koiraa, joten lapsoset saivat temmeltää keskenään aivan rauhassa. Siis ne jotka temmelsivät. Nanahan ei näihin riehakkaisiin lapsosiin kuulu; neiti tarjosi seuraamista koko lenkin ajan, muiden kanssa leikkimisen sijaan.

Jee mä seuraan sua koko lenkin ku oot niin kiva!

Seuraan myös oikealla puolella!

Seuraamisen todellinen syy selvisi..

Nana leikkii muiden koirien kanssa A) jos ne ovat pieniä B) jos niitä ei ole liian monta C) jos ei ole rotuvikainen (lue: terrierit, bulldogit tms.). Sheltit ovat tunnetusti roturasisteja... Noh, tästä tekee poikkeuksen tietysti tutut isot koirat ja vanhat kaverit. Nana on ollut pienestä pitäen melkoinen nyhverö ja turhan arka. Tämän eteen on kyllä paiskittu paljon töitä siitä hetkestä alkaen kun pikku-Nana meille saapui. Voin vain maalailla kauhukuvia mielessäni siitä, millainen hermoheikko Nanasta olisi kasvanut jos se olisi joutunut kotiin, jossa ei olisi ymmärretty sosiaalistamisen tärkeyttä. Nana tosin kompensoi tätä ujoutta koiria kohtaan sillä, että on ylitsevuotavan ystävällinen kaikille ihmisille: tutuille ja tuntemattomille. Kaikkia voisi pussailla vaikka kokonaisen tunnin! Ei Nanan virallinen nimi ole turhaan Zaza's Queen of Love!

Tällä kertaa ei siis ollut shelttilenkillä mukana ketään mamman namien voittanutta koirakaveria, joten Nana päätti hyödytää lenkin harjoittelemalla TOKO-taitojaan. Ei sillä, että me siitä lajista niin välitettäisiin, vähän turhan tiukkaa toimintaa tälle kaksikolle. Illan agility-treeneissä huomio sen sijaan oli jossain ihan muualla kuin omistajassa ja neiti haahuili koulutustilassa aivan muut jutut mielessä. Nanalla taitaakin olla napsahtanut joku nurinkurin-vipu aivoissa päälle, sillä karvalapsi on ollut viimeaikoina kuuliainen ihan väärään aikaan.

Shelttilenkillä oli mukana monta aivan ihanaa Bluemerle-väristä shelttiä, ja kuten Rudolf-herran blogista voi lukea, en ollut ainoa, joka kiinnitti huomionsa näihin ihanuuksiin. Ja kuten huomaatte, alla olevan kuvan perusteella voin puolueettomasti sanoa, että väri sopisi yhteen Nanan-soopeli värin kanssa oikein mainiosti... Enää tarvitsisin isomman asunnon, rahaa ja aikaa!

Lenkin shelttinäkökulma

Nanan levitaatioesityksellä oli paljon katsojia.

Riekkumista tai ei, Nana oli aivan puhki lenkin jälkeen. Nana ei koskaan, ikinä, ole nukkunut selällään, mutta siihen se neiti vaan masunrapsutusten jälkeen nukahti. Pienempänä Nana ei suostunut kääntymään selälleen hetkeksikään. Tämäkin jalo taito on opetettu ihan maksamakkaralla lahjoen. Näyttää siltä, että koulutus on tuottanut tulosta! Tosin mietityttää se, että minkä vuoksi selällään olo saa Nanan usein haukkomaan henkeään. Onkohan kyse jostain rakenteellisesta ongelmasta, vai unohtaakohan tyyppi ihan vaan hengittää?

Ihanan hirveä pimeys

Nana RRRakastaa syksyä kun lehdet putoaa puista ja pääsee hullun lailla jahtaamaan mamman potkimia lehtiä. Into piukeana neiti juoksee lehtikasalta toiselle, häntä hullusti viuhtoen, mamman puhistessa vieressä.Toisaalta pimeys on hyvinkin pelottavaa ja kaikelle pitää varmuuden vuoksi puhkua ja puhista. Ihmiset ovat pelottavia ja koirat sitäkin pelottavampia.Vanhan mummelin omistama vihainen saksanpaimenkoira hyökkäsi Nanan kimppuun pimeällä alkusyksystä ja tämä ei tosiaankaan auttanut pimeän pelkoon erityisen positiivisella tavalla. Joka-ikinen sakemanni on myös kauhujen listan kärjessä. Nyt Nana on jo kuitenkin tottunut pimeään, sillä pimeää on aamulenkillä, iltapäivälenkillä ja iltalenkillä. Mamma on kuitenkin jo ihan kypsä.

Juuri kun lehtien jahtaamisen vauhtiin päästiin, niin tapahtui jotain vähintäänkin yhtä ihanaa, nimittäin ENSILUMI! Voi että sitä riemua, kun aamuvenytysten jälkeen, unenpöppörössä ulos tallustaessaan huomaa maan olevan aivan valkoinen! Silloin täytyy pikku-sheltin säntäillä oikealle ja vasemmalle, ylös sekä alas. Vaikka lunta ei voi vielä jahdata, aina voi silti yrittää ja häärätä hyrränä lenkittäjän jaloissa. Oliverin suhtautuminen talveen on astetta nihkempi, mutta pikkuherra kuitenkin osoittaa olevansa vähintäänkin pätevä lumimies.

 

Myös pikkuista Pessi-serkkua ollaan ehditty jälleen käydä katsomassa. Kaverukset tulevat toimeen vallan mainiosti, joskin pikkumyymäinen Pessi-poika on nostanut esiin myös Nanan ärhäkkäämmän puolen. Ensimmäistä kertaa eläessään Nana vartioi ruokaansa! Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa ruoka, vaan kertakaikkisen maukas ja taivaallinen härän siitin. Kyllä, kuulit oikein. Pessi-poika meinasi tulla ja viedä siittimen suoraan Nana-neidin suusta! Eihän tälläistä kukaan oman arvonsa tunteva neitonen voisi sietää. Tunteen meinasivat kuumentua myös automatkalla, potrettikuvauksen yhteydessä. Eihän se sovi, että pikkumies pääsee kasan päällimmäiseksi. Ärripurreja päästeltiin puolin jos toisin. Oliverin suhde Pessiin on kuitenkin hieman lämpenemään päin, sillä herra uskaltautui lattiatasolle mustan palleron seuraan useitakin kertoja. Nopeat liikkeet ovat kuitenkin tarpeen sillä Pessi-poika rrrrakastaa kissoja!

Uutta serkkua tapaamassa

Kamuset, kuten eivät omistajansakaan, osanneet aavistaa mitä olisi tiedossa, kun viikonloppuna lähdettiin tapaamaan karvalasten uutta serkkupoikaa. Kokoontumispaikkana oli siis kamusten mummola, jonne myös Oliver on tehnyt jo useita reissuja. 

Oliverilla ei ole ilmennyt minkäänlaisia tottumisongelmia uusien paikkojen suhteen, kaikki on kunnossa niin kauan kuin Nana on turvana. Automatkat eivät kuitenkaan aikaisemmin ole olleet pikkuherran mieleen, vaan vastalauseita on esitetty äänekkäästi koko matkan ajan. Mutta tällä kertaa Oliver osoitti jo olevansa aikapoika, eikä autoilu ole sellaiselle mikäänlainen ongelma. Vaikka kyytiin otettiin myös kaksi hehkeää kissatyttöä, Oliver käyttäytyi renttumaisen viileästi. Perillä saatiin rauhoittua kokonainen päivä, ennen kuin pääsimme tapaamaan uutta tuttavuuttamme.

Mutta sieltä se sitten tuli: pieni, pörröinen, pikimusta, pippurinen Pessi-poika. Aika monta p-kirjainta yhdelle pienelle hauvavauvalle. Kamuset menivät tietenkin esittäytymään kohteliaasti uudelle serkkupojalleen. Pikku-Pessi olikin varsinaisen rohkea kaveri ja otti tervehdykset vastaan reippaasti. 

Serkusten ensitapaaminen + pessin isukki

Varsinkin Oliverin läsnäolo innosti kovasti ja Pessi päätti ruveta heti hippasille uuden kamunsa kanssa. Oliver ei kuitenkaan sulattanut asiaa yhtä nopeasti, ja päättikin pysytellä loppuvierailun ajan korkeammilla tähystyspaikoilla. Nana sen sijaan otti pikkuvipeltäjän iloisesti vastaan, joskin herran temperamentti pääsi toisinaan yllättämään myös Nanan. Neiti oli kuitenkin avulias ja jaksoi auttaa pikkumiehen energian purkamisessa.

Pessi taistelee viimeiseen asti

Väsyneet kamuset

Alkujärkytyksestä toivuttuaan, uuden päivän koittaessa, päätti myös Oliver rohkaistua tutustumaan pikkumieheen vähän lisää. Aluksi oli kokeiltava tassulla, että onko tämä maaseudun rauhan rikkova vipeltäjä todellakin todellinen, eikä vain hurjaa unta. Vaikka Oliverkin sai viikonlopun aikana hieman rohkeutta, ei Pessi vielä saanut kissapojan sydäntä sulatettua. Lopulta hippaleikki päättyi Oliverin antamaan tukkapöllyyn. Oliver arvioi vaikutuksen kestävän juuri siihen asti, että päästään turvallisesti kotimatkalle.

Mikä  tuo on?

Oliver analysoi Pessi-pojan käyttäytymistä

Pikkupessin touhuja voi halutessaan seurailla osoitteessa pessikoira.blogspot.fi/.