Meillä asustaa vihainen ja äärimmäisen vaarallinen sheltti, oikea tappaja. Kaikki alkoi täysin viattomasti leikkihiiren kuolemisella Nanan hampaisiin, eikä kukaan osannut ennustaa millaisia seuraamuksia tapahtumalla olisi. Kun tappajasheltti oli kerran päässyt veren makuun, ei maan päällä ollut enää voimaa, joka tämän olisi pystynyt pysäyttämään. Jos hermot vain kestävät, suosittelemme itse katsomaan todistusaineiston läpi:
Hyvästi hiiri.
Oliverin väistöliike onnistui
Verinen taisto jatkuu
Oliverin viimeiset hetket
Kamusten leikit saattavat ulkopuolisten silmiin näyttää aavistuksen rajuilta. Toden totta ne näyttävät toisinaan myös omiin silmiin ja tällöin tietysti Nanaa komennetaan rauhottumaan ja ottamaan vähän iisimmin. Tosin pitkäaikaisen seurannan tuloksena voimme todeta syypään tähän arveluttavaan toimintaan olevan kuitenkin itse Oliver-herra. Ei auta komentaa koiraa, kun kissa tulee aina tilaisuuden tullen läppäisemään toruttua koiraa että "ÄHÄKUTTI!", ja taas taisto jatkuu kunnes Nanaa komennetaan. Ei kovin reilua, vai mitä? Oliverin mielestä jekku on kuitenkin mitä parhain.
Kukkuu!
Nanan vinkkinurkka: kissoilla on terävät hampaat,
kannattaakin siis ottaa tiukka ote suoraan päästä
Oliver on pitkän käytännönläheisen tutkimuksen seurauksena
todennut kaulassa roikkumisen parhaimmaksi taisteluasennoksi. Tästä
asennosta pääsee suoraan iskemään vastustajan heikoimpiin kohtiin. Nana sen sijaan pitää tärkeimpänä puollustautumista taistelukumppanin naskalihampailta ja pitää usein Oliverin päätä suussa niin paljon kuin vain pienen sheltin suuhun mahtuu. Koska leikkikaverit ovat todella tasaväkisiä, saa riehunta tästä edespäin jatkua niin kauan kuin sielu sietää (tai omistajien hermo pettää...).
Jottei jäisi liian hurja mielikuva tämän talon menosta, niin seuraavaksi todistusaineistoa siitä, että kyllä meillä jotain kehittävääkin joskus tehdään:
Nana RRRakastaa syksyä kun lehdet putoaa puista ja pääsee hullun lailla jahtaamaan mamman potkimia lehtiä. Into piukeana neiti juoksee lehtikasalta toiselle, häntä hullusti viuhtoen, mamman puhistessa vieressä.Toisaalta pimeys on hyvinkin pelottavaa ja kaikelle pitää varmuuden vuoksi puhkua ja puhista. Ihmiset ovat pelottavia ja koirat sitäkin pelottavampia.Vanhan mummelin omistama vihainen saksanpaimenkoira hyökkäsi Nanan
kimppuun pimeällä alkusyksystä ja tämä ei tosiaankaan auttanut pimeän
pelkoon erityisen positiivisella tavalla. Joka-ikinen sakemanni on myös
kauhujen listan kärjessä. Nyt Nana on jo kuitenkin tottunut pimeään, sillä pimeää on aamulenkillä, iltapäivälenkillä ja iltalenkillä. Mamma on kuitenkin jo ihan kypsä.
Juuri kun lehtien jahtaamisen vauhtiin päästiin, niin tapahtui jotain vähintäänkin yhtä ihanaa, nimittäin ENSILUMI! Voi että sitä riemua, kun aamuvenytysten jälkeen, unenpöppörössä ulos tallustaessaan huomaa maan olevan aivan valkoinen! Silloin täytyy pikku-sheltin säntäillä oikealle ja vasemmalle, ylös sekä alas. Vaikka lunta ei voi vielä jahdata, aina voi silti yrittää ja häärätä hyrränä lenkittäjän jaloissa. Oliverin suhtautuminen talveen on astetta nihkempi, mutta pikkuherra kuitenkin osoittaa olevansa vähintäänkin pätevä lumimies.
Myös pikkuista Pessi-serkkua ollaan ehditty jälleen käydä katsomassa. Kaverukset tulevat toimeen vallan mainiosti, joskin pikkumyymäinen Pessi-poika on nostanut esiin myös Nanan ärhäkkäämmän puolen. Ensimmäistä kertaa eläessään Nana vartioi ruokaansa! Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa ruoka, vaan kertakaikkisen maukas ja taivaallinen härän siitin. Kyllä, kuulit oikein. Pessi-poika meinasi tulla ja viedä siittimen suoraan Nana-neidin suusta! Eihän tälläistä kukaan oman arvonsa tunteva neitonen voisi sietää. Tunteen meinasivat kuumentua myös automatkalla, potrettikuvauksen yhteydessä. Eihän se sovi, että pikkumies pääsee kasan päällimmäiseksi. Ärripurreja päästeltiin puolin jos toisin. Oliverin suhde Pessiin on kuitenkin hieman lämpenemään päin, sillä herra uskaltautui lattiatasolle mustan palleron seuraan useitakin kertoja. Nopeat liikkeet ovat kuitenkin tarpeen sillä Pessi-poika rrrrakastaa kissoja!
Kamuset haluavat ensimmäisenä esitellä palatsinsa parhaimman huoneen, lasiseinäisen tähystysparvekkeen. Parvekkeella naapuruston pahimmat kyylääjät, kuten meidän karvakasat, pääsevät toteuttamaan itseään estoitta. Parvekkeella sijaitsevat myös pehmoiset lampaantaljoin päällystetyt lepoalustat ja kaverusten heinäistutukset, joita molemmat elukat laiduntavat täysin rinnoin.
Parvekkeen virallinen esittelykuva
Oliverin mielestä olisi jo aika istuttaa uudet heinät.
Parvekkeen eteläinen sijainti ja täyslasiset seinät aiheuttavat elukoiden paratiisihuoneen muuttumisen kesällä paikaksi nimeltä pätsi. Kun aurinkoisena päivänä ulkolämpötila on 25 astetta, paikassa pätsi on aina kymmenen astetta enemmän. Kaverukset kuitenkin uhmaavat luonnonvoimia parhaan osaamisensa mukaan ja tulevat välillä päät pehmeinä jäähdyttelemään.
Raukkaparat eivät ehkä vielä ole edes huomanneet vaivihkaa lähestyvää talvea, joka uhkaa tehdä parvekkeella hengailusta lopultakin sietämätöntä. Kaverukset ovat kuitenkin jo varautuneet pahimpaan hankkimalla itselleen telttailuvarusteet.
Teltan koko arvioitiin tilausvaiheessa kuitenkin virheellisesti, joten on ymmärrettävää, että sisäpaikoista syntyy kinaa parhaimpienkin kaverusten välille:
Kuten edellisestä kirjoituksesta varmaan kävi ilmi, palatsin paras peuhauspaikka on ehdottomasti olohuoneen sohva. Seuraavassa kaverukset esittelevät puuhapaikkaansa hieman lempeämpään sävyyn:
Nana olisi vielä ehdottomasti halunnut lisätä listaan Oliverin saniteettitilat, mutta jätämme ne nyt voimaanastuneiden lakimuutosten vuoksi esittämättä.
Tässä vähän esimakua menosta ja meiningistä meillä!
Useimpina päivinä karvakasat tarjoavat riehumisesityksiä monta tuntia päivässä. Riehumisen lisäksi Nana tallustaa nenu Oliverin takapuolessa kiinni jatkuvasti. Oliverin takapuoli on Nanalle siinäkin mielessä mieluisa, että sen tuotokset maistuvat Nanan mielestä taivaalliselta..
Nana onkin yllätetty kissanhiekkalaatikolta jo useampaan kertaan suu täynnä sitä itseään! Taitaa herkku olla sen verran lyömätöntä, että edes omistajien raivokohtaukset kiinni jäädessä eivät vaikuta mitenkään vaan yritettävä on aina uudelleen. Paakkuuntuva kissanhiekka on sen verran vaarallista suolistossa, että päädyttiin sitten nostamaan hiekka-astia tuolille Nanan ulottumattomiin.
Oliver sen sijaan tarjoaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita enemmän kuin Nana koskaan. Oliverin mielestä maistuvaa mutusteltavaa ovat sähköjohdot ja myrkylliset kasvit. Kukat, johdot ja kaikki muu kielletty täytyy valella etikalla, jotta pysyvät turvassa naskalihampaalta. Vähän vähemmän vaarallista, mutta omistajille harmaita hiuksia aiheuttavaa on kissanpennun sekopäiset hepulit. Päättömän säntäilyn seurauksena kukkaruukut ja koriste-esineet lentelevät pitkin kämppää ja kaikenlainen pientavara luokitellaan huisin-hauskaksi leikkitavaraksi! Varsinkin korut ja ponnarit saavat kyytiä, jonka jälkeen niitä ei enää mistään löydykään.. Tähän kun lisätään vielä perässä juokseva sheltti, on soppa valmis.
En olisi koskaan uskonut kuinka hyvin elukat tulevatkaan toimeen keskenään, ihan parhaita kaveruksia! Eilen illalla nukkumaan käydessä Oliver kuitenkin päätti ryhtyä tavallistakin tuttavallisemmaksi Nanan kanssa. Pikku-herra päätti kokeilla josko sieltä Nanan nisistä tulisi maitoa... Ei tullut, mutta yritys oli kova. Nana oli tilanteesta hyvin hämillään ja koitti päästä hyrisevää torahammasta karkuun, tiukka ote ihosta naskalihampailla kun ei ole kaikkein mukavin, sen on myös omistajat päässeet kokemaan.
Parhaista parhainta riekkumisaikaa on tietenkin valojen sammuttua ja isäntäväen käydessä nukkumaan. Vahingon ehkäisemiseksi nyt onkin pakko siirtyä aktivoimaan suhareita, ennen kuin on liian myöhäistä..
